Laillista graffitia

Talvi tuli ja maalauspaikat ovat aika tiukilla. Pikkulinnut ovat kuitenkin laulelleet, että tarjolla olisi laillisia maalauspaikkoja sisätiloissa.. Entä tulevaisuutta ajatellen Niiralan Muuri, onko se laillinen vai ei? Lue ja selvitä!

Perjantaille oli sovittu haastatteluaika Kuopion Vapaa-ajankeskuksen toimistolle, haastateltavina Nuorisopalveluiden johtaja Jari Väänänen ja vs. Kulttuurijohtaja Petro Kervola – ja aiheena graffitit.

Ihan ensimmäiseksi: Keitä olette ja mitä teette?
Petri: Mä oon siis Petri Kervola, kulttuurijohtajan viransijainen vuoden loppuun asti, määräaikainen. Sen jälkeen minut sijoitetaan uusiin tehtäviin.

Jari: Minä oon Väänäsen Jari, Nuorisopalveluiden päällikkö ja ens vuoden alussa minusta tulee Nuorisopäällikkö.

Minkälainen on teidän henkilökohtainen suhde graffiteihin?
Jari: En oo ikinä maalannu (naurua). Työn puolesta on ainut suhde. Sillon kun olin töissä nuorisotalolla niin me maalailtiin, eli pojat veteli graffiteja, siinä 80-luvun puolivälissä – koristeltiin nuorisotaloa. Kaikki tapahtu sisätiloissa.

Petri: Joo en mäkään oo graffiteja tehnyt itse, mutta kyllä mä kulttuurialan työntekijänä olen jonkun verran koittanut perehtyä aiheeseen. Se on kiinnostava ilmiö visuaalisen kulttuurin kehityksessä ja kuuluu tämmösen kaupunkikulttuurin kehityksen vaiheisiin ja visuaalisen taiteen kehityksen vaiheisiin.

Minkälainen on Kuopion kaupungin yleinen kanta graffiteihin?
Jari: En tiiä onko semmosta yleistä kantaa sillä tavalla tehty.. Petrin ja Leo Kososen (kaavoituspäällikko) kanssa joskus on tätä kaupungin kantaa tuotu eteen sillä tavalla, että tehtiin lailliseks tämä graffitiseinä jonne on sitte ohjattu näitä graffitien tekijöitä.

Petri: Sinänsähän kaupunki julkishallinnollisena organisaationa ei voi muuta todeta kuin sen, että graffiti on hieno ilmiö niin kauan kun lakia ei rikota. Niin ja kuten totesit (Jari), että meillä on ollu halu etsiä ja tehä sitä jopa entistä mahdollisemmaksi.

Jari: Me ei olla haluttu olla vaan, että ’Tämä asia ei kuulu meille’ – Kyllä kuuluu, koska nuoret tekevät sitä. Tämä on semmonen, onko se nyt marginaali-asia, jokatapauksessa, marginaali myös kehittää tätä yhteiskuntaa, niinku Petri toi jo tämmösen kaupunkikulttuuri-asian tähän. Että se ei vaan oo räkänokkien ilkivaltaa pelkästään.

Petri: Niin ongelma varmaan on se, että tämä graffiti tämmösenä ilmaisukeinona houkuttaa räkänokkia ilkivaltaan ja mä tekisin selkeän eron graffititaiteen ja muun ympäristön sotkemisen välillä – että se ku vetää värikynällä raksia seinään, ei tee siitä vielä graffitia. Viranomaisten, julkishallinnon ja organisaatioiden edustajien, jotka sitä lakia noudattaa, tulee ymmärtää, että missä on raja ympäristön tuhoamisen, sotkemisen, ja graffitien tekemisen välillä. Toki aina graffitien tekijöissä on tyyppejä, jotka nimenomaan just sen ympäristön ja julkisen tilan kritisoinnin näkökulmasta, ja ehkä siihen liittyy tämmöset elämänkatsomukselliset arvoasiat taustalla, ei halua tulla neuvottelemaan kaupunkiorganisaation viranhaltijoiden kanssa graffiteistaan, vaan sitten tekee niitä omin ehdoin, vaikka sitten lakien rikkoen, mutta siinäkin tilanteessa julkishallinnon edustajan tulee ymmärtää mistä ilmiöstä on kyse, jotta siihen osataan reagoida ja suhtautua oikein.

Jari: Graffitien tekijät ovat nyt ja tulevat tulevaisuudessa olemaan osa tätä porukkaa, joka yhessä sopii näistä asioista. Sitten kun meijän ihmiset on siellä nuorison keskellä heidän vapaa-aikanaan, niin siellä voidaan sitten porukassa pohtia tätä asiaa: Minnekkä se kannattaa tehä, kannattaako se tehä ja jos se pitää tehä, niin voiko sen tehä tohon. En tiiä, että tuleeko näistä nuorista jotenkin sitten liian pehmoja jos ne suunnittelee sen asian eikä tee liian spontaanisti, en tunne sitä kulttuuria niin hyvin. Joka tapauksessa, edistetään ja tuetaan yhdessä nuorten kanssa, mutta tietysti siihen tulee tämä, että julkisena toimijana me ohjataan aina ns. varman päälle eli laillisille paikoille.

Kuopion graffiti-taide, oletteko tutustuneet tarkemmin?
Petri: En voi väittää tutustuneeni tai tuntevani – jonkun verran oon kattonu netistä sivuja ja joskus sillon ku tehtiin näitä projekteja, niin katottiin noita paikkoja siinä yhteydessä. Mutta kyllä mä muutoin omasta mielenkiinnostani kattelen kaupunkiympäristöä ja pyrin havainnoimaan siinä tapahtuvia muutoksia ja ilmiöitä. Itsekin oon valokuvannut graffititaidetta liikkuessani, mutta en väitä tuntevani aihetta kauhean hyvin, enkä varsinkaan Kuopiolaista ”skeneä”.

Jari: En muuten ku nyt ku on tullu esille, että jotkut ois halunnu tehdä meidän tiloihin. On sitten maalipurkkia hankittu yhteisymmärryksessä. Erilaista häppeninkiä mitä tässä kaupungissa on, niin toivosin tätä kaupunkikulttuuria mukaan ja myös nuoria tekemään. Koska tämä Kuopio ei ole mikään Junttikylä, vaan tämä on Eurooppa-kaupunki. Tietysti kun puhutaan näistä hyvistä asioista ja näistä huonoista, niin kyllä mä tietysti ymmärrän myös kiinteistön omistajaa. Siinä kun sunnuntai-aamuna lukee ”hölökyn kölökyn” isoin kirjaimin seinässä, niin siinä sitten menee graffiti jo töhryn puolelle…

Petri: Kyllä joo ja tämä on, niinku lähettiin tuossa alussa, tärkeetä määritellä mistä puhutaan kun puhutaan graffiteista, että ymmärretään sitten tarkemmin myös se, että mistä tässä ei ole kyse, ja sitten osataan toimia oikein. Ja siitä päästään asiakaslähtöiseen (heh) kehittämiseen eli graffitin tekijöiden kanssa vuoropuheluun ja ettimään yhteistyökuvioita ja ratkaisuja.

Jari: Nimenomaan tässä halutaan olla vuoropuhelussa ja mahollisesti, ja kykyjen mukaan, edistää tätä myös täällä meijän järjestelmässä, että tässä nyt ei kenenkään tarvitsisi itseään rikolliseksi tuntea.

Niiralan graffitimuuri, mikä on sen tarina? Milloin se tuli virallisesti lailliseksi?
Jari: Se oli vuonna 1995 tai 1996… Varmasti on vaan pohdittu tämmöstä asiaa, että ”Voivoi, on tullu taas töhryä, tulee semmosta ja tämmöstä”, mutta sitten tajuttu, että varmasti on olemassa semmosia graffitien tekijöitä, jotka kärsivät näistä töhryistä ja ovat meidän kanssa samassa veneessä. Oisko se tullu sitten maailmalla käydessä tai telkkaria tuijottaessa mieleen, että siinä junaradan vieressä on sellanen radalle näkyvä seinä. Uimahallin kanssa piti sopia se ja se ei mikään ongelma muistaakseni ollu. Ja oon ymmärtäny näin, että se homma on siellä pysyny ihan hallussa. Yleensä ikävistä asioista kuulee ja sillonhan siellä on asiat kunnossa kun mitään ei kuulu.

Onko Muuri molemmilta puolilta laillinen?
Jari: Ei oo se toinen puoli ainakaan virallisesti laillinen. Mielummin tehään nyt sillä tavalla kun tähänki asti on tehty eli vaan sille radan puolelle muuria maalataan. Toinen sitten, mikä olis, on tuo skeittipuisto Savilahdessa. Joskus joku soitteli, niin sanoin, että siihenki voi tehä. Alue varmasti on jonkun toisen, mutta vermeet on meidän – sinne jos tekee niin mielellään kaunista jälkeä.. En minä osaa sanoo, en mene ainakaan kieltämään sitä.

Niiralan muurilla poliisit ovat käyneet joiltakin tietoja kysymässä – onko poliiseja informoitu muurin laillisuudesta?
Jari: Täytyy varmaankin sitten vielä se tiedottaa sinne. Meillä joskus tehtiin näin, että siinä oli Petrin ja minun allekirjotukset lapulla, joka annettiin maalarille mukaan, että välttyi tältä. Se on varmaan kohtuullisen hyvässä ymmärryksessä, että se seinä on se laillinen. Että ei oo semmosta ”Hei mä luulin, että se on tää”.

Petri: Jospa ne on faneja, hakee nimmareita.. Varmaan siitä on jo niin aikaa. Sielläki poliisit vaihtuu, nii ei välttämättä tieto kulje. Se on meijän tehtävä tiedottaa se heille. Eihän poliisi tarkotuksella tietenkään mitään semmosta tee.

Skeittihalli, nuorisotalot – miten tulisi toimia, jotta näihin paikkoihin pääsee maalaamaan?
Jari: Skeittihallin kohalla minuun yhteyttä ja Nuorisotalojen kohalla suoraan sinne talolle nuoriso-ohjaajaan. Kyllä meidän talo-ohjaajat tietävät, että sopiiko se vai eikö se sovi tuohon. Käyttäjiä on monia ja montaa pitää miellyttää – kaikkia ei voi, mutta pyritään miellyttämään mahdollisimman monia. Näihin Sisätiloihin jos haluaa maalaamaan, niin mielellään toimittaa näytettä mitä aikoo tehdä ja todistetta mitä pystyy tekemään. Jos maalit on kynnys näiden meidän julkisten tilojen maalamisessa, ei oo esimerkiksi säännöllisiä tuloja, niin myö ei mennä konkurssiin jos myö yks tai kaks tai useampiki purkki ostetaan, päinvastoin, myö vaan saadaan. Sitä kautta voi tuoda graffitia positiivisesti esille.

Petri: Tässähän pätee sillä tavalla normaali kuvataide-visuaalisen ilmaisun periaatteet, että jos lähetään tekemään julkista teosta, niin siinä toimitaan niillä menetelmillä. Eli siinä on joku referenssi, arvioidaan osaamista, sitten yhessä tunnustetaan se osaaminen ja lähetään sitä hommaa tekemään ja tehään suunnitelmat ja sillon siitä tulee hyvä.

Jari: Jos mennään vähän syvemmälle, niin kyllähän tuommonen luova toiminta, taiteentekeminen, ihmistä vie eteenpäin. Jos vedät tuommosia isoja julkisesti nähtäviä juttuja, ei mitään töhryjä vaan teet kunnon työn, niin onhan se kehittymistä koko ajan. Kyllä mä nään sen niin, että ihmisenä nuori kasvaa vaan hyvään suuntaan siinä tämmösen luovan toiminnan kannalta.

Miltä näyttää graffitin tulevaisuus Kuopiossa?
Petri: Sehän oli 80-luvulla julkisuuteen noussut ilmiö ja meijän se muuri oli reaktio siihen ensimmäiseen aaltoon, joka tuli voimallisemmin Kuopioon 90-luvun alkupuolella, ja siihen julkiseen reaktioon, jota sitten käsiteltiin ulkopuolisesti hieman negatiivisessa kontekstissa. Meijän näkökulma oli tietysti työnki puolesta laajempi, ku piti kattoo sitä nuorison ja kulttuurisen ilmaisun näkökulmasta, niin oletan, että se isompi aalto tämmösenä uutena ilmiönä on menny ohi ja siitä on tullu yks kaupunkikulttuurin vakiintunu ilmiö – se on osa länsimaista kaupunkikulttuuria. Siinä ei varmasti ole mitään määrällistä lisääntymistä näköpiirissä, muttei myöskään vähenemistä, vaan se on saavuttanu vakiintuneen olomuodon ja siellä se elää ja kehittyy ja sulautuu muihin kaupunkikulttuurin uusiin ilmiöihin. Meidän näkökulmasta, itse ajattelen näin, kyseessä on nuorten tapa ilmaista itseään kaupunkiympäristössä ja kaikki sellaset jollakin tapaa ei-itsetuhoiset itsensäilmaisemistavat on nähdäkseni aina positiivisia, joita täytyy olla tukemassa ja nuoriso-ohjauksen näkökulmasta ohjaamassa, mutta ei niinkään opettamassa ja kontrolloimassa vaan ohjaamassa ja auttamassa ja etsimässä niitä tapoja toimia jotenkin laillisen maailman ehdoilla, ettei nuoret joudu ongelmiin. Näin parhaat puolet pääsevät esiin ja se ymmärretään oikein, koska siinä on, niinku taiteessa ja kulttuurissa yleensäkin, kyse kommunikaatiosta ja viestinnästä, vuoropuhelusta, eri ilmaisukeinojen tavoin. Nyt meidän tehtävä on ymmärtää tämmönen viesti ja yhessä lähtee rakentavasti miettimään kaupungissa asuvien ihmisten, nuorten ja muitten kanssa, että kuinka tätä kaupunkiympäristöä kehitetään viihtysämmäks ja mielekkäämmäks ympäristöksi, jossa ihmisillä on erilaisia tapoja viestiä. Kokoajan tulee uusia asioita, eikä niitä kaikkia voi ymmärtää – tärkeintä on halu ymmärtää.

Jari: Se on totta. Ja meijän nuoriso-ohjaajat ja muut kulttuurialalla toimivat, ne varmasti osaavat suhtautua tähän asiaan, väitän näin.

Yhteenvetona:
• Niiralan uimahallin takainen muuri on virallisesti laillinen radan puolelta maalattavaksi
• Savilahden skeittipuistoon voi maalata (kunhan jälki on kaunista)
• Kelloniemen skeittihallille voi päästä maalaamaan, kun ottaa yhteyttä Jari Väänäseen

1. Sähköpostilla osoitteeseen jari.vaananen@kuopio.fi
2. Soittamalla numeroon 017 182 661
3. Käymällä paikan päällä osoitteessa Minna Canthin katu 24, 3.krs
4. Mukaan sketsi tulevasta työstä ja mahdollisesti jonkinlaista referenssiä aiemmista

• Nuorisotaloille eri puolella Kuopiota voi päästä maalaamaan, kun ottaa yhteyttä suoraan nuorisotaloon ja sen ohjaajaan

1. Mukaan sketsi tulevasta työstä ja mahdollisesti jonkinlaista referenssiä aiemmista

Mikäli olette menossa maalaamaan näitä sisätiloja, tai mitä tahansa, niin siitä saa ilmottaa tänne ylläpidon suuntaan. Mielellään kuvataan niin itse teos kuin sen tekokin, valo- tai videokuvaten. Tämä ei välttämätöntä, mutta aina parempi. Loppuun vielä muutama lumien tultua napsaistua graffitikuvaa Leväseltä ja Niiralasta: